Ajankohtaista !                                                         

 

 

Tämän sivun tarkoitus on toimia eräänlaisena tiedotesivuna, jossa pyrin kertomaan ajankohtaisia asioita.

            -    (26.2.2013) Sivujen päivitys toimii jälleen. Melkein vuosi on kulunut edellisestä. Keväällä oli vähän muita kiireitä ja kesällä rikkoutui kovalevy tietokoneestani. Olen vähitellen saanut hankittua ohjelmistoa entiselleen. Viimeksi juuri tämä tiedonsiirto-ohjelma, jolla voin päivittää kotisivujani. Tämä teksti on ensimmäinen kokeilu. Vielä pitää hankkia jonkinlainen kuvankäsittelyohjelma, jotta saan taas lisättyä kuvia sivuille. kannattaa silloin tällöin vilkaista josko jotain uutta olisi ilmestynyt. Etusivun viisumiohjeita linkin takana oleva tieto pitää päivittää seuraavaksi. Taas on tullut useita "parannuksia" viisumien hakuprosessiin, joten sivuillani olevat ohjeet ovat vielä vanhentuneita.

            -    (24.3.2012) Kollaalla tuli käytyä ja vähän muuallakin. Vaikutelma Venäläisten talvisota näytöksestä Kollaanjoella jäi hyvin myönteiseksi. Pitänee ensi vuonna palata paikalle uudelleen. Näytös suoritettiin Suomen puolella Kollaanjokea, tien järven puolella Kollaan muistomerkin ja joen välisellä alueella Aarne Juutilaisen sodanaikaisella reviirillä. Erikoista oli tilaisuuden talvisotaa kunnioittava luonne. Itse näytös oli mielestäni hyvin korrektisti neutraali historiaa myötäilevä. En havainnut mitään suomalaisia aliarvioivaa piirrettä. Sota näytti päättyvän ikäänkuin tasapeliin. Kummankin osapuolen upseerit kahlasivat lumihangessa yhtä pitkän matkan valkoisten lippujen kanssa tervehtimään toisiaan rauhan merkiksi. Rekvisiitta oli laadukasta. Oli mukava nähdä oikeat ruskeat manttelit piippalakkeineen aidossa ympäristössä. Aseistus oli aidon näköistä. Paukkupatruunat toimivat aidon tuntuisesti suuliekkeineen. Konepistoolien nakutus, emman vähän julmempi ääni ja kiväärien laukaukset loivat tunnelmaa. Hyvä esitys. Suuri ihmetyksen ja kunnioituksen paikka minulle oli esityksen suuri suosio. Paikalle, jossa kymmenien kilometrien säteellä ei asu yhtään ihmistä, oli tullut vähintään tuhat ihmistä. Yleisö oli mielestäni pääasiassa nuorehkoa, lapsiperheitä ja myös eläkeläisiä. Vähän ehkä erikoista oli pikku lasten runsaus. Huomiotani kiinnitti lähes jokaisella pikkupojalla mukana ollut oma ase Nagan tai Kalashnikov. (Näköisleluja). Luonnollista kylläkin. Onhan Venäjällä ollut aina ja on edelleen päiväkodeissa ja tarhoissa leikeissä poikien rooli toimia urheina rajavartijoina suojellen Venäjää rajan takana vaanivilta vihollisilta. Sitten kun suomalaiset rauhankasvattajatantat saavat Suomen nuorison kasvatettua perhosia keräileviksi mammanpoikanyhveröiksi rajan takana riittää työmaata jos vaan kantti kestää. Lopuksi tulee mieleen voisiko Suomessa järjestää vastaavaa. Tuskin. Kekkosen ajan vaikutteet ovat vielä liian tuoreet. Puuha paheksuttaisiin revanssihenkiseksi juoksuhautapolitikoinniksi.

Samalla reissulla tuli bongattua taas yksi minulle ennen käymätön kohde. Nimittäin Hyrsylän Mutkassa Ignoilan kylä. Tie oli aurattu Ignoilassa edelleen hyrisevälle voimalaitokselle saakka. Nykyiseen Hyrsylän autioon kylään ei aurattua tietä ollut.

            -    (6.2.2012) Talvisodan Kollaa. Neuvostoliitossa aikanaan ei oikein kehdattu puhua talvisodasta juuri mitään. Ymmärtämätön kansa tuppasi muutenkin kyselemään miksi vain niin pieni osa sodantahtoista Suomea otettiin haltuun. Nykyään sotahistoriaa tulkitaan vähän avoimemmin. Yhtenä osoituksena ovat jonkinlaiset "demonstraatiot" mm. talvisodan päänäyttämöillä Summassa ja Kollaalla. Teen tänä vuonna pienimuotoisen matkan Talvisodan Kollaalle. Suojärveläiset historiasta kiinnostuneet tekevät taas tänäkin vuonna näytelmän Kollaanjoella. Tapahtuma esitetään oikealla Kollaanjoella ja se ajoittuu talvisodan rauhan vuosipäivän kohdille. Tänä vuonna näytelmä on lauantaina 17.3. Hatarien ennakkotietojen mukaan ohjelmassa on sotaa kuvaavan osan lisäksi mm. rauhan tulo Kollaalle. Mielenkiintoista nähdä Venäläinen näkemys talvisodan Kollaasta. Jos jotakuta muuta minun lisäkseni sattuu asia kiinnostamaan, niin kannattaa kiireesti ottaa yhteyttä. Sopivaa korvausta vastaan mennään porukalla.

            -    (6.11.2011) Kesän reissut ovat taas takanapäin ja monia kokemuksia rikkaampana palaudutaan syksyn pimeyteen. Laskeskelin äsken passistani leimoja. Huhtikuun alkupuolen ja lokakuun alkupuolen välisenä aikana on kertynyt 21 leimaparia, joka tarkoittaa yhtä monta käyntiä kesän aikana Venäjällä. Ihan riittävästi tällaiselle harrastelijalle. Mukava silloin tällöin kuulla kokemuksia todellisilta asiantuntijoilta jotka ovat sentään ainakin viisi kertaa vuodessa käyneet Venäjällä. Oletetaan vaikka tullissa kuluneen yksi tunti mennen tullen, niin onpahan tullin nurkissa notkuttu kesän aikana pyöreästi viikon työtunnit. Siinä on ollut aikaa huomioida yhtä sun toista senkin laitoksen toimista. Mitään varsinaisia kommelluksia kesältä ei ole jäänyt mieleen, ovatpahan nekin edessäpäin. Uusia kohteita ei paljon enää löydy, tosin joitakin tienhaaroja taas jäi mieleen. Pitää yrittää omaan tahtiin tutkia niitä syksyn, talven ja kevään aikana.

    Jotain uuttakin sentään löytyi tällekin kesälle. Myönteisiä kokemuksia oli mm. Maaselän kannas. Pääsimme ajamaan Pindusista Maaselän asemalle. Krivin asemalle ei isolla autolla päässyt, mutta kävelymatkaa jää vain muutamia satoja metrejä. Krivijärvessä voi uida ja rannalla käydä vaikka piknikillä. Tämä yllätti siksi kun aikaisemmin varmat tiedot ovat kertoneet ettei Krivin ja Maaselän kannaksen suuntaan ole mitään mahdollisuuksia edetä. Toinen minulle uusi kohde oli Seesjärven maisemat. Todella upeita Itä-Karjalan korpimaisemia. Muutama uinuva kylä kuten Karjalan Maaselkä ja Jevgora häikäisivät näkymällään auringonpaisteisen järven rannalla. Kaiken huippu oli tämänkertaisen matkamme kääntöpiste Paatene. On kovin kaukana korvessa, mutta ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen. Jonain päivänä pitää tutkia vielä seutua Paateneesta pohjoiseen Mujejärven ym. suuntaan.

            -    (14.5.2011) Viisumin haku muuttui jälleen tällä viikolla. Muutos vastaa vähintäänkin siitä liikkuneita huhuja. Tilanne vaatii vielä selkiintymistä ja käytäntöjen muotoutumista ennen kuin lopullista tuomiota asialle voidaan julistaa. Ohjeiden mukaan anomus täytetään netissä tämän kansainvälisen viisumikeskuksen sivuilla, jotka ovat englanninkieliset. Jonkinmoisen seikkailun jälkeen löysin suomenkieliset ohjeet. Itse anomuksen täytössä kysymykset ovat suomenkieliset mutta vastausvaihtoehdot mm. englanninkieliset. Onnistuin kahlaamaan kysymykset läpi muutamalla kikkailulla mm. keksimällä viisumin venäläisen puoltajan referenssinumeroineen. Näin sain tulostettua viisumianomuksen allekirjoittamista varten toimitettavaksi jollain tavoin viisumikeskukseen. Viisumikeskus toimittaa anomuksen konsulaattiin ja perii 21 € palkkion. Paljon on vielä kysymysmerkkejä ja kummallisuuksia selviteltävänä, ehkä lähipäivät tuovat tietoa lisää. Tällä hetkellä viisumivapaus tuntuisi taivaan lahjalta.

            -    (20.3.2011) Rajamuodollisuudet eri maiden välillä vaihtelevat aika paljon. Sain näkemyksiini lisää omakohtaisia havaintoja käydessäni alkuvuodesta bussilla Ranskassa. Tähän saakka kansainvälisyyskokemukset ovat tulleet pääosin Venäjän suunnasta. Ensimmäisenä erona tulee mieleen passin kuluminen Venäjän suunnassa. Edellinen passini rikkoutui muutamassa vuodessa sitä jatkuvasti mennen tullen väännettäessä, käännettäessä ja leimattaessa. Hotelleissakin passia skannataan ja kopioidaan. Sain uuden passin loppuvuodesta 2006, joka näytti kestävän matkarasitukset. Se tuli täyteen leimoja nyt vuodenvaihteessa. Joka sivu täynnä Venäjän tullin leimoja. Passissa olisi muuten virtaa jäljellä vielä monta vuotta. Nyt aloitan taas uudella passilla. Jos liikkuisin vain länteen tuskin tietäisin mihin passia käytetään. Esimerkiksi tällä Ranskan matkalla oli kuusi valtionrajan ylitystä mennen tullen muttei ainoatakaan rajatarkastusta. Ainoat viranomaiset näkyivät Sveitsin rajalla. Hekin opastivat ystävällisesti toimistoon, jossa voi maksaa tiemaksun. Toivottavasti tällainen Eurooppalainen tapa toimia säilyy. Suomi näyttää tässä suhteessa olevan vähän siltä väliltä. Tällä hetkellä näyttää monilla olevan halua sulkea Suomi eräänlaiseksi peräkamarin poikien onnelaksi, mitä nyt joskus käytäisiin Sonnimäellä uhoamassa. Ymmärrän hyvin ihmisiä, joita tympii byrokratia Venäjän rajalla. Hyvinkin sujuessaankin aikaa kuluu liian paljon. Prosessi vaan on kovin monivaiheinen ja työskentely vaikuttaa välillä aika ylimalkaiselta. Ymmärrettävää sekin, eihän turhan työn tekeminen kovin kauan innosta. Eurooppalainen kulttuuri tässäkin suhteessa on aika hyvä. Suunnataan voimat rikollisiin ja annetaan tavallisten ihmisten liikkua vapaasti. Venäjänkin raja-asemilla näyttää olevan melkoinen plutoona virkailijoita. Jos näidenkin työpanos suunnattaisiin rikollisiin, eipä taitaisi konnia juuri vapaana liikkua. Kovin vaikealta tuntuu suomalaisiltakin viranomaisilta luopua Kekkosen aikaisista toimintatavoista. Esimerkkinä vaikka tullin ylivertainen viisaus autoveroasiassa. Tavallisten rehellisten ihmisten pelottelu virkapuvussa tuntuu olevan osaamisen huippua.

            -    (18.3.2011) Viisuminhaku-uudistus tapahtuu uusimman luotettavahkon huhun mukaan toukokuussa. Uuden välikäden mukaantulo aiheuttaa vähän yli kahdenkymmenen euron korotuksen viisumin hintaan. Suomalaiset ovat jo jonkin aikaa käyttäneet vastaavanlaista rahastusautomaattia myöntäessään viisumia venäläisille. Tuleva uudistus lienee jonkinlainen vastaveto suomalaisille.

            -    (9.3.2011) Rajamuodollisuudet kehittyvät vähän väliä. Vaikka useinkin kävisi ei koskaan tiedä miten ensi kerralla pitää toimia. Ainakin Vaalimaalla on vuodenvaihteen jälkeen ollut käytössä uudenmallinen auton tulliselvityskaavake. Myös henkilöautosta täytettävä kaavake oli kokenut uudistuksen. Muuten entisenlaiseen lomakkeeseen on lisätty auton tullausarvoa koskeva sarake, joka pitää myös täyttää. En tiedä mihin tätä ilmoitettavaa auton arvotietoa tarvitaan. Onko se omistajan eduksi vai vahingoksi. Linja-autojen tullausilmoitus oli myös muuttunut. Samat kysymykset kuin ennenkin vähän eri järjestyksessä. Siinä kioskin vieressä pakkasessa jäätyvällä kuivamustekynällä ja jäätyvin sormin henkilöautomiesten kanssa yhdessä täytimme uudistuneita lomakkeita. Pumakoissa ei tietenkään ole yhtään länsimaista kirjainta saatikka tuttua sanaa. Onneksi Suomen ja Venäjän raja-asemilla saa täyttää lomakkeen suomeksi. Sen sijaan viime keväänä Kaliningradiin mennessä tämä tulliselvityskaavake piti täyttää Venäjäksi. Virkailija ilmoitti kylmästi: "Koska kaavake on venäjänkielinen, se pitää täyttää myös venäjäksi." Tämä tapahtui historiallisessa "Tilsit"in kaupungissa.

            -    (2.3.2011) Viisumianomuslomakkeen sain vihdoinkin julkaisukuntoon. Lomake löytyy nyt etusivulta "viisumihakemus" linkistä. Mukana on koneella ja käsin täytettävä versio samoin malliksi täytetty ja tulostusohjeita. Ennakkotietojen mukaan kesäksi on tulossa muutos viisuminhakukäytäntöön. Mahdollisesti jonkinlainen mafiaverkosto tulee välikädeksi ja hinta nousee reilut parikymppiä. Perusteena on mm. tasavertaisuus, suomalaisten viranomaisten jo käyttäessä vastaavanlaista välikäsiorganisaatiota viisumeja venäläisille myönnettäessä.

            -    (25.10.2010) Kesä on jälleen ohi, onneksi. Oli monin tavoin rankka kokemus, palaan niihin koettelemuksiin myöhemmin. Näyttää olevan yli puoli vuotta kulunut siitä, kun viimeksi tälle sivulle olen jotain kirjoitellut. Aiheita olisi kyllä ollut, mutta ajanhallintani ei tältä osin ole oikein toiminut. Pitää yrittää korjata tilannetta lähiaikoina. Kuviakin on kertynyt taas jokunen, tosin vähemmän kuin aikaisempina kesinä. Onkohan alkanut silmä tottua näkymiin kun ei löydy maininnan arvoista kuvattavaa.

Jotain parannuksiakin on sentään viimeaikoina tapahtunut. Viisumianomuslomake on muuttunut. Samat kysymykset kuin ennenkin hieman eri järjestyksessä ja kovat ukaasit täyttämisen suhteen. Lomaketta ei saa kopioida, koska se saattaa asettua vähän vinoon tai koko muuttua. Sen saa vain tulostaa kelvollisesta lähteestä tarkkojen ohjeiden mukaan. Täyttäminen pitää tapahtua koneella tai isoilla kirjaimilla selvästi kirjoittaen, minkäänlaista suttaamista tai muuta korjaamista ei saa olla. Tämä kaikki lomakkeitten koneellisen käsittelyn takia. Valokuvan täytyy olla passikuvan kokoinen alle 6 kk. vanha valokuva, ei enää mikään kopio. Passin kopio ei enää  saa olla värillinen, vain selvä mustavalkoinen kelpaa. Tällaisia parannuksia on syksyn aikana tullut voimaan.

            -    (6.3.2010) Suuri isänmaallinen sota on Venäjällä nykyään isänmaallisen paatoksen aihe samoin kuin neuvostoaikanakin. Facismista saavutettua voittoa juhlitaan komeammin kuin meillä itsenäisyyspäivää. Sortavalassa käydessäni kiinnitin huomioni kaupungin keskustassa olevaan viime aikoina hyvin hoidettuna olleeseen hopeasoturi muistomerkkikompleksiin. Sen edessä oli neljä punaista lippua ja niitten väleissä suurehkot numerotaulut, joissa numero vaihtui päivittäin. Kaupunkiin tullessamme numero oli 73 ja pois lähtiessämme 71. Tämä numero kertoo päivittäin kuinka monta päivää vielä on jäljellä facismista saavutetun voiton päivään eli toukokuun yhdeksänteen. Mieleeni tuli maaliskuun 13 päivä, eli talvisodan päättymispäivä. Luulisi Suomen lähialueilla juhlittavan Suomesta saavutetun voiton päivää ensin ja sen jälkeen vasta Suomesta ja facismista saavutettua voittoa. Kuitenkin talvisodasta ei taideta Venäjän puolella mainita halaistua sanaa. Mielestäni talvisota oli Suomelle Suuri Isänmaallinen Sota, jonka muisteleminen viikon kuluttua ei ole mikään häpeä.

            -    (1.3.2010) Talvisota tuli mieleeni liikkuessani loppuviikolla Laatokan pohjoispuolen erämaassa. Matkani kohteena oli Suojärveltä n. 30 km. luoteeseen oleva Vegarus. Matkan varrella oli mm. Kollaanjoki, jonka kohdalla oli pakko pysähtyä. Piti hiljentyä ja muistella tapahtumia tasan 70 vuotta sitten. Nyt maisemassa vallitsi neitseellinen rauha. Valkoinen koskematon paksu lumi peitti joen töyräät, jotka talvisodan viimeisinä viikkoina ja päivinä olivat kaikkea muuta kuin koskemattomat. Jatkoin matkaani Vegarukseen, joka Suomessa Aittokoskena tunnetaan. Aittojoki hallitsee kylän maisemaa. Jälleen oli hiljentymisen paikka. Olihan silmien alla yksi talvisodan huipentumia. Paikannimet Tolvajärvi, Ägläjärvi ja Aittojoki kertovat karua kieltään sodasta, jossa perääntymisen jälkeen myös pystyttiin etenemään. Tosin omalla maalla. Vegaruksessa oli aiheena metsästysmatkojen järjestelymahdollisuudet. Näyttävät hyvältä. Karhuja ym. olisi tarjolla. Matkan suuri vastoinkäyminen oli kameran unohtuminen kotiin. Tällaiset valtavat hanget eivät ihan kohta ole uudelleen kuvattavissa, ei ainakaan täällä meillä päin.

            -    (22.2.2010) Savuton tila voidaan hoitaa eri tavoilla. Kävin viikko sitten Pietarissa. Muistelin menneitä mm. Moskva hotellin alakerran ravintolassa, joka neuvostoaikana toimi valuuttabaarina. Siellä monet aikanaan menettivät rahansa eri tavoin. Paikka oli myös takavuosina jonkinlainen kasino. Nyt se oli nuorekashenkinen ravintola ruoka- ja juomatarjoiluineen. Erityinen oivallus oli tehty paikan savuttomuusjärjestelyissä. Savuttomuushan on nykyään muotia Venäjälläkin. Paikkaan oli rakennettu erillinen tila, koppero, - ei tupakoitsijoille vaan tupakoimattomille. Muu osa ravintolaa oli normaalia tilaa. Jostakin syystä tämä normaali osa oli täynnä ja tässä savuttomassa tilassa vain parissa pöydässä muutama ihminen minun lisäkseni. Jotenkin tuntuu toteutuksessa olevan jonkinlaista realismia. Suomessa tällainen saisi varmaan Hyssälät ja muut nutturapäät repimään loputkin hiuksensa. Itse en polta enkä ole aikaisemminkaan polttanut. Nykymenoa seuratessa täytyy kuitenkin myöntää edelleenkin tupakoivien olevan melkoisen lujaluonteisia ihmisiä. Tuleehan tupakanvastaista propagandaa joka suunnalta silmät ja korvat täyteen uhkailuineen jopa yhteiskunnan sairaanhoidon epäämisestä tupakoitsijoilta. Kuitenkin, eikö nk. "terveellistä" elämää kituuttava yli yhdeksänkymppiseksi elävä tule yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin nk. "makeata" elämää elävä ajoissa kuoleva kansalainen.

            -    (20.1.2010) Lähden tänään kahden viikon matkalle. Palaan 5.2. takaisin. Tänä aikana en voi vastata sähköposteihin, vasta 5.2. jälkeen. Puhelin on normaalisti käytössä. Minulle voi soittaa (050 5969541) ja lähettää tekstiviestejä normaalisti.

            -    (4.1.2010) Tolvajärven matkakertomus on vihdoinkin luettavissa "Matkakuvia" osiossa. Saattaisi olla mielenkiintoista tehdä vielä jostain muustakin kohteesta kertomus.

            -    (1.1.2010) Uusi vuosikymmen on alkanut poikkeuksellisissa talviolosuhteissa. Ymmärrän nyt entistä selvemmin vihreiden viisautta. Heidän mukaansahan meillä ei ole enää viittäkään vuotta aikaa pelastaa maapallo ilmastotuholta.

Toivomme tietenkin tulevalta kaiken vielä parempana itsellemme ja muille kaikenlaista harmia ja vastoinkäymisiä. Eikö tämä olekin juuri tyypillinen suomalainen tapa suhtautua asioihin ja ottaa huomioon lähimmäiset. Mistähän tuollainen valtava kateus on pesiytynyt suomalaisuuteen? Tällä näyttää olevan vaikutusta lähes kaikkeen kanssakäymiseemmekin. Nyt yhtenä sellaisena ajankohtaisena tulee mieleen juhliminen. Olen aina ihaillut venäläisten tapaa juhlia. Kalenterissa on vaikka muille jakaa juhlapäiviä, joita eivät ole jotkut ideologisesti ahdasnäköiset tuominneet herrojen kotkotuksiksi. Eikä myöskään kirkko ole määräillyt juhlien viettoa ja tuominnut iloisuutta synniksi. Puhumattakaan perhejuhlista kuten häät, syntymäpäivät ym. Silloin kun on juhla kaikki ovat ystäviä, välittömiä ja vilpittömän iloisia. Pöydät notkuvat herkkuja ja juomia. Sattumalta paikalle osuneet vedetään täysillä mukaan. Kukaan ei laske montako viinirypälettä kukin syö. Kuitenkin vanhat venäläiset traditiot ovat kunniassa. Esimerkiksi viinaa juodaan maljoittain jollekin aiheelle, eikä kiskota kaksin käsin kurkusta sisään. Aistillisuuden huomaa esimerkiksi naisten näyttäessä naisilta. Koskahan me pystymme samaan, vai onko edes tarvetta. Olkaamme edelleen kateellisia, itsekkäitä ja ahdasmielisiä juhliessammekin. Olenko väärässä kun kuvaan venäläistä tapaa aistillisen iloiseksi ja suomalaista ensin tärkeilyksi ja sitten örveltämisksi.

 En malta olla mainitsematta vielä erästä suomalaista omituisuutta. Olemme aivan oikein tuomitsemassa muslimien (talebanien) vaatimuksia naisten pukeutumisen suhteen. Mutta jos suomalainen nainen pukeutuu ja esiintyy näyttäen naiselta,  paheksutaan ja leimataan huoraksi. Tämä tällä kertaa, lisää sitten kun aihetta ilmenee.

            -    (23.12.2009) Hyvää Joulua kaikille toimistani kiinnostuneille. Erityiskiitos jopa matkoillani mukana olleille. Tulen edelleenkin toimimaan entiseen tapaan. Pyrin edelleen lisäämään kuvamateriaalia pikku kommentein. Tavoitteeni on mm. tehdä pieni kuvakertomus Tolvajärven matkastamme. Saas nähdä miten siinäkin käy, voittaako laiskuus.

            -    (10.11.2009) Rajavyöhykelupa on mielenkiintoinen osa venäläistä byrokratiaa. Olen menneen kesän aikana kaksi kertaa ollut asian kanssa tekemisissä. Asiahan tuli esille muutama vuosi sitten kun rajavalvontakin siirtyi KGB:n seuraajan eli Venäjän turvallisuuspoliisi FSB:n hoidettavaksi. Rajavyöhykesäännöt ovat olleet jo kauan olemassa. Niitä vaan ei juurikaan valvottu, valvonnan ollessa pääasiassa varusmiesten tehtävänä. Itsekin muistan kulkeneeni vapaasti omalla henkilöautollani pitkin rajaseutuja teiden kunnon asettaessa suurimmat rajoitukset. Viime kesän kokemusten jälkeen en olisi enää valmis samanlaisiin seikkailuihin. Luvan anominen sinänsä ei ole ylivoimainen tehtävä. Pitää löytää oikea toimisto, toimia puolitoista kuukautta ennen ajateltua ajankohtaa, täyttää venäjänkielinen anomus ja liittää siihen tarkat henkilötiedot jokaisesta matkustajasta venäjän kielellä venäläisin kirjaimin tietysti. Lisänä vielä passinkopio jokaisesta henkilöstä. Tämä kaikki onnistuu kyllä jo nykyisellä kokemuksellani. Jos jollakin on jotain mielenkiintoa rajan läheisyyteen kannattaa ottaa yhteyttä, tehdään anomus ja katsotaan miten käy.

Kaksi kertaa olin viime kesänä luvan kanssa liikkeellä saaden kahdenlaisia kokemuksia.

Ensiksi kävimme Tolvajärvellä, joka mielestäni ei ole kovinkaan lähellä rajaa. Kuitenkin sinne tarvitaan rajavyöhykelupa, jonka tarvitsevat myöskin muualla asuvat venäläiset. Ajelimme vajaan 30 kilometriä raja-aitaa myötäilevää tietä pitkin Värtsilästä Korpiselän vanhaan kirkonkylään, josta käännyimme Tolvajärvelle. Missään vaiheessa kukaan ei ollut meistä kiinnostunut. Se varmaankin johtui olemassa olevasta luvasta, joka oli valvontapisteissä tiedossa autojen rekisterinumeroita myöten. Ilmeisesti seudulla ei ole myöskään mitään erityistä salattavaa.

Toinen kokemus oli vähän mielenkiintoisempi. Erään Parikkalan kohdalta rajalinjalle kotinsa jättämään joutuneen evakon perhekunta kyseli mahdollisuutta päästä katsomaan papan kotipaikkaa. Sortavalan FSB:n suullinen vastaus pääsystä Lamminkylän lähelle oli myönteinen, tosin Lahdenpohjan FSB tietäisi tarkemmin voiko alueelle päästä. Myöskin Lahdenpohjan FSB:n vastaus kysymykseen oli myönteinen. "Kyllä sinne voi päästä." Tämän jälkeen aloitimme matkavalmistelut. Rajavyöhykelupa-anomus tehtiin heti. Jäimme odottelemaan pumaskaa, joka viipyi ja viipyi. Paperit piti viedä välillä Lahdenpohjan FSB:lle. Sieltä anomus tuli hyväksyttynä mukaan lukien kartta johon olimme merkinneet kohteen. Anomus juuttui Sortavalan toimistoon, josta toistuviin kyselyihin luvattiin joka kerta ensi viikolla kaiken olevan valmista. Lopulta luvattiin kaiken olevan valmista kun tulemme Sortavalaan. Ollessamme jo matkalla Sortavalaan soitti asiaa hoitanut ystäväni paikallisen päällikön pyytäneen häntä käymään luonaan. Tätä lupa-asiaa pitää vielä kuulemma tutkia. Pitkän keskustelun jälkeen lupa kuitenkin kirjoitettiin toivomallemme alueelle: "Raivio, Syväoro, Lamminkylä." Evästyksenä kertoi tien olevan siellä oikein huonossa kunnossa. Siltä varalta meillä oli maasturi varattuna. Näin hyvin tilanne oli vain pari tuntia. Jälleen päällikkö pyysi asiainhoitajaani käymään luonaan klo 17:00. Lupa-asiaa pitääkin vieläkin uudelleen katsoa. Nyt oli vuorossa asian vesittyminen. Lupa kirjoitettiin uudelleen. Nyt ainoastaan Raivio jäi lupaan. Varsinainen kohteemme Lamminkylä ja Syväoro pyyhittiin pois. Perusteena oli mm. tien huono kunto. Armeijan autoilla oli alueella ajettu niin paljon puutavaraa, ettei siellä voinut enää millään liikkua. Tämä tapahtui edellisenä iltapäivänä, aamullahan oli lähtö Sortavalasta entistä kotipaikkaa katsomaan. Niin myös lähdimme aamulla liikkeelle tavoitteena mennä niin pitkälle kuin pääsee. Harmitti tietysti varsinaisen kotipaikan poistaminen luvasta vielä viimeisenä iltana. Olihan jäljelle jäänyt Raivio noin 15 km. päässä oleva naapurikylä. Lisäksi mukaan määrättiin Lahdenpohjasta FSB:n upseeri "oppaaksi." Matka päättyi Raivion kylän keskustassa, jossa oli kaksi rajavartijaa vastassa. Me saimme luvan katsoa kylää niin kauan kuin haluamme. Valokuvata ei saanut, meitä tosin kuvattiin koko ajan. Tavoitteeseemme Syväoron suuntaan emme saaneet jatkaa. Opasupseerinkin mukaan armeijan autot ovat ajaneet siellä niin paljon puutavaraa ettei tietä voi käyttää. Palasimme Lahdenpohjaan. Matkalla kysyimme politrukilta miksi Venäjällä on näin laajat suljetut rajavyöhykkeet ja Suomen puolella voi melkein kuka vaan päästä rajalle saakka. Vastaus kuului: "Koska Venäjä on suuri maa ja Suomi on pieni maa, Venäjän turvallisuustarpeet ovat suuret ja Suomen pienet." Siinäpä se. Näin Venäjän turvallisuustarpeet ylittivät vanhan kotinsa menettäneen miehen toiveet nähdä edes kerran lähdön jälkeen entisen oman kotipihansa. Jätimme hyödyttömän politrukin Lahdenpohjaan ja lähdimme katsomaan Elisenvaaraa. Elisenvaarasta on tie Parikkalaan, jota pitkin olisi n. 14 km Lamminkylään eli tavoitteeseemme. Meille jo lupaprosessin alussa kerrottiin ettei tätä tietä voi käyttää, koska tiellä on raja-aita ja portti jota kukaan ei tule avaamaan. Houkutus oli suuri vähän katsoa tietä jota mukana ollut "pappamme" oli nuorena miehenä useasti kulkenut matkoilla kotoa Elisenvaaraan ja takaisin. Kun olimme noin 30 metriä kylän rajalla olevan rajavyöhyketaulun väärällä puolella soi paikallisen ystäväni puhelin ja Lahdenpohjan FSB: n pomo kysyi: "Aiotteko mennä rajalle, teillä on lupa vain Raivioon." Käännyimme takaisin ja ennen kylän keskustaa tuli vastaan lada pysäyttäen meidät. Kaksi FSB:n miestä kyseli "kuulumisia" ja jatkoimme matkaa Kurkijoelle. Näin meitä valvotaan puhelimen avulla. Käytännössä tiedossa olevan puhelinnumeron liikkeitä FSB tarvittaessa seuraa reaaliaikaisesti tietokoneen näytöltä. Ei siihen tarvita erikseen mitään raastuvanoikeuden myöntämää telekuuntelulupaa. Tästä herää kysymys, mitä kummallista Parikkalan kohdalla Venäjän puolella oikein on kun sinne pääsy kaikin keinoin pyritään estämään. Pari kuukautta aikaisemmin sai Värtsilästä Korpiselkään ajella raja-aitaa pitkin kenenkään kyselemättä mitään. Armeijan autoilla suoritettu "puutavaran" ajo alueella kuulostaa oudolta. Tietääkö  Sortavalan päällikkö jotain sellaista, mitä alemmat virkamiehet eivät tiedä luvatessaan hövelisti pääsyä alueelle.

Sanonta ettei Venäjällä mikään ole mahdollista mutta kaikki järjestyy meni kyllä tässä kohdin päälaelleen. Todellisuudessa kaikki oli alussa mahdollista mutta lopuksi oikeastaan mikään ei järjestynyt.

            -    (27.10.2009) Vaalirahoituskohu on askarruttanut minua jo pitkän aikaa. Olen nimittäin maksanut 100 euroa Uudenkaupungin kokoomukselle ilmoituksesta heidän vaalilehdessään. YLE:n ja Helsingin Sanomien vaalirahakampanjasta tarkkaan seuraamallakaan en ole saanut varmuutta kumpi meistä on toiminut väärin tai jopa rikollisesti. Pitäisikö Kokoomuksen palauttaa rahat minulle vai pitäisikö minun maksaa jotakin korvausta median kenttäoikeuden määräämälle taholle. Toivottavasti YLEN ja Hesarin tavoite Jutta Urpilaisen nimittämisestä pääministeriksi pian toteutuu. Silloin minunkin ongelmani  varmaan ratkeaisi nopeasti.

Ps. Lahnasen tuppeen sahattu lauta löytyi viime viikolla Sortavalasta. Se on sitten oma juttunsa valokuvan kanssa. Voin vaikka oikeudessa todistaa valokuvan oikeaksi.

            -    (22.9.2009) Pietarissa muutamien hotellien hinnat ovat laskeneet hyvin huomattavasti. Se mahdollistaa melko edulliset matkat syksyn ja talven aikana. Valitettavasti ruoka ym. maksaa vähintään kaksinkertaisen hinnan Karjalaan verrattuna. Karjalan hotellit ovat menneenä kesänä tehneet hyvän tilin. Ruplan melkoinen devalvoituminen viime vuoden vaihteen tienoilla ei mitenkään näkynyt euromääräisissä hinnoissa, joten devalvaatiohyöty meni täysillä kassaan. Mielenkiintoista nähdä ensi kesän hinnoittelussa miten venäläinen rosvotalous toimii.

            -    (25.7.2009) Tolvajärvi oli viime viikonlopun matkan eräs kohde. Suomen aikana Tolvajärvi oli matkailullisesti upeaa seutua. Neuvostoliiton aikana tyhjää erämaaseutua lukuun ottamatta kylän paikalle rakennettua nykyään hylättyä sotilaskasarmialuetta. Joensuulainen Karelia Ekspress matkailuyritys hehkuttaa nettisivuillaan Tolvajärven matkailullista suomalais-venäläistä hyvää kehitystä. Saattaisi olla asiallista päivittää tilanne ja laittaa vähän jäitä hattuun. Ensinnäkin alueella liikkumiseen tarvitaan FSB:n myöntämä rajavyöhykelupa. Sen hakeminen on oma rituaalinsa. Sortavalan FSB ei voi lupaa myöntää. Alue kuuluu Suojärven FSB:n reviiriin, joten hae lupa sieltä. Alueen tiestöä on tosiaankin muutama vuosi sitten kunnostettu. Tällä hetkellä alueelle vielä pääsee pikkubussilla, ehkä hyvällä tuurilla isommallakin. Mutta kun kukaan ei hoida tiestöä lammikkokuopat suurenevat muutamassa vuodessa ylitsepääsemättömiksi. Tälläkin hetkellä Tolvajärveltä eteenpäin pääsee vain maasturilla ja vain erittäin pitkän kuivan kauden jälkeen. Viime viikolla eteneminen pysähtyi kun tiellä oli vettä reilun sadan metrin matkalla n. 70-80 cm. Seutu on todella upeaa erämaata luonnontilaisine järvineen. Tien varrelle järvien rantaan on tehty leiriytymispaikkoja laavuineen ja vessoineen. Rakenteet eivät näytä venäläisiltä. Lienevät suomalais-venäläisen yhteistyön suomalainen osa. Tolvajärven rannalle rakennettu uusi hotelli/matkailumaja on rakennettu luvattomasti kansallispuistoalueelle. Se on vaihtanut omistajaa viime aikoina varsin tiheään. Ulkomaalaisia ei voida majoittaa ollenkaan, koska ulkomaalaisten yöpymisistä pitäisi tehdä ilmoitus FSB:lle ja luvaton toiminta näin paljastuisi. Telttailu on ainoa mahdollisuus yöpyä Tolvajärvellä. Samalla matkalla kävimme myös Ägläjärvellä ja Aittokoskella joka nykyään tuntee nimen Vegarus.

            -    (24.7.2009) Kesän matkoja on jonkin verran tehtynä, joskin tekemättäkin. Mielenkiintoisia kohteita tuntuu löytyvän edelleen. Sotahistorian puolelta mielenkiintoinen minulle uusi kohde oli nk. PSS linja Aunuksesta jonkin matkaa Syvärille päin. Tämä Pisi - Saarimäki - Sammatus linja oli jatkosodan lopussa erittäin hyvin varusteltu. Linjan panssariesteet olivat varsin erikoisrakenteisia. Ovat edelleen maastossa hyvin säilyneinä. Tästä linjasta oli artikkeli kaksi viikkoa sitten Suomen Kuvalehdessä. (N:o 28) Tällä matkalla tuli myöskin Karjalan luonnon monipuolisuus esiin. Ajaessamme  Aunuksesta Pitkärantaa kohti tien varressa peltoniityllä oli karhu. Nopeimmat ehtivät jopa valokuvata sen. Saatan saada sivuilleni kuvan karhusta.

            -    (7.3.2009) Metsäpirttiin lähtijöitä tarvittaisiin muutama. Matka tapahtuisi viikolla 27 heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Muutama lähtijä olisi, jotka tarvitsisivat vähän lisäystä joukkoonsa. Jos asia kiinnostaa minuun voi ottaa ensin yhteyttä.

            -    (5.3.2009) Omalla autolla venäjälle matkustaminen helpottui vuodenvaihteessa, kun venäläisen liikennevakuutuksen pakollisuus poistui. Nykyohjeilla pitää olla mukana nk. vihreä kortti, jossa on voimassaolomaana mainittu myös Venäjä. Eli kortti pitää olla hankittu tänä vuonna. Toistaiseksi Venäjän tulli haluaa mennessä nähdä tämän kortin. Sinänsä tämän kortin tarkistaminen ei mitenkään tullille kuulu. Korkeintaan miliisille maantiellä. Venäjän tulli kilpailee Suomen tullin kanssa tasaveroisesti erilaisten hölmöyksien toteuttamisessa. Suomen tullille sentään EU silloin tällöin antaa opastusta oikeanlaisesta tavasta toimia. Tämä helpompi rajanylitys näkyi jo selvästi viime viikolla Värtsilässä pidentyneenä henkilöautojonona. - Joidenkin suomalaisten pullistelevaan omahyväisyyteen saattaa aiheuttaa kipua tieto suomalaisten enenevässä määrin käyvän ruokaostoksilla Venäjällä. Siinä yksi rajajonojen syy.

            -    (1.3.2009) Karjalan metsät ovat silloin tällöin eri yhteyksissä puheenaiheena. Muistan miten jokunen vuosi sitten jotkut "tutkijat" ja "asiantuntijat" kertoivat ilmavalokuviin perustaen Suomen metsien olevan harvahkoja ja hoidettu huonoon kuntoon. Sen sijaan rajantakaiset metsät olivat tiheitä tummanvihreitä hiilinieluja. No tämmöistäkin höpöhöpöä voidaan yhteiskunnan rahoilla esittää. Kävin taas kerran (viime viikolla) katselemassa vähän maisemia Karjalan metsissä. Ajelin Sortavalasta Läskelän kautta Alattuun, Suistamolle, Soanlahteen ja sieltä Raikonkoskelle. Matka oli varsinaista metsätaivalta, vain äsken mainituissa kylissä oli muutama talo. Nämä metsät ovat Suomen aikana olleet hoidettuja talousmetsiä. Koska sosialistista metsää ei tarvinnut hoitaa on viimeisistäkin hoitotoimista kulunut vähintäänkin 70 vuotta. Se kyllä näkyy. Puustosta lähes puolet on kuollut valon puutteeseen ja lahoamassa. Osa sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Lisäkasvua ei ole havaittavissa. Ei ole hoidettu väärin kun ei ole hoidettu ollenkaan. Ei ole kapitalisti saanut voittoa, ei työläinen työtä, ei metsänomistaja myyntituloa, eikä valtio verotuloja. Tällainen on luontoaktivistien ihanne. Tarjoan jokaiselle suomalaista metsänhoitoa arvostelevalle matkan tutustumaan jatkuvaan kasvatukseen ym. hölynpölyyn Karjalan luonnontilaisiin metsiin. Jos joku siellä pystyy vakuuttavasti kertomaan miten hoitamaton ryteikkö luo hyvinvointia ympäristöönsä on matkansa ansainnut.

            -    (13.1.2009) Hotellien hintataso tulevana vuonna näyttää aika kummalliselta. Saamani hinnastot näyttävät keskimäärin yli 15 % korotusta viime vuoteen verrattuna. Kun jo tähänkin saakka hinta / laatusuhde on ollut juuri ja juuri siedettävä, tuntuu näin huomattava hintojen nousu pahalta. Suunta oli yllätys minulle. Hinnat ilmoitetaan euroissa ja rupla on devalvoitunut huomattavasti, odotin euromääräisten hintojen pikemminkin laskevan kuin nousevan. Käytössä taitaa olla jonkinlainen venäläinen talousmatematiikka joka toimii käänteisesti. Kun euron arvo kasvaa 34:stä 42:een ruplaan majoituksen hinta  nousee euroissa vastaavasti, ei sen näin pitäisi mennä.

            -    (8.1.2009) Ruplan kurssi on kesän jälkeen vähän liikahtanut. Pitkin kesää kurssi oli  36:n pinnassa (yhdellä eurolla sai n. 36 ruplaa), syksyllä kurssi painui alle 35:n. Muutamaa päivää ennen vuodenvaihdetta kurssi oli 42,50. Nämä luvut ovat pankkien vaihtokursseja Venäjällä. Käytän pankkeja rahanvaihtamiseen. Pääsääntöisesti pankkien kurssi on ollut jobbarien kurssia parempi. Yhden kerran syksyllä pankkikurssi oli 34,90 ja jobbareilla 35,00. Epävirallisen vaihdon hyvä puoli on sen nopeus. Bussilastillinen hoituu hetkessä. Jouluviikolla Venäjällä kerrottiin varmana tietona kurssin alkavan alkuvuonna jossakin vaiheessa kuutosella. Tulee vain helposti mieleen Venäjän johtajien mahtailevat lausunnot amerikkalaisten aiheuttamasta länsimaisesta talouslamasta, joka ei koske Venäjän vahvaa taloutta. Taitaa se sittenkin vähän koskea. Euro näyttää pysyvän hyvinkin vahvana näihin eri valtioiden omiin valuuttoihin verrattuna. En oikein ymmärrä meidän vanhan markan perään haikailijoita. Voidaan arvailla montako devalvaatiota jo olisi tehty viennin pelastamiseksi, jonka kuluttajat maksaisivat rajuina hintojen nousuina koroista puhumattakaan. Liiankin hyvin muistan vielä 15 % kahden puolen olleet markka-ajan lainakorot. Nämä markan haikailijat lienevät ihmisiä joita ensi sijassa harmittaa säästötilien alhainen talletuskorko, ennen oli hyvin kun korkeakorkoiselta sai 12 %. Jos ei osta mitään, ei tarvitse lainaa missään elämänsä vaiheessa, vain säästää niin voi väittää ennen olleen paremmin.

            -    (5.1.2009) Ryssänviha on omituinen ilmiö suomessa. Se näyttää periytyvän jotenkin aikakaudelta toiselle. Aikanaan neuvostovastaisuus oli ehkä eräs sen ilmenemismuoto, jossain määrin oikeutettukin ja isänmaallinenkin tapa toimia. Nykyään pitäisi tsaarien ja Stalinin epäoikeudenmukaisuuksien jo olla jäänyt taustalle. Suomi ei ole enää maailmanvallankumouksen ensimmäinen kohde. Silti varsin kummallista suhtautumista venäläisyyteen näyttää olevan nykyajassa. Omituinen näyttö tästä tapahtui uudenvuodenaattona Uudenkaupungin torin hampurilaisravintolassa. Vieraanani oleva venäläinen nuorukainen oli paikallisen tuttavansa kanssa menossa ostoksille, kun häntä heitettiin olutpullolla ja huudettiin: " Ryssä painu helvettiin, tai me hakataan sinut". Kysymykseen, kuka heitti, vastaukseksi tuli viisi kaveria mukiloimaan kaveruksia. Aikanaan oli Hitler-jugend, Venäjällä on nykyään eräänlainen Putin-jugend. Tämä suomalainen Soini-jugend on häpeäksi meille kaikille. Paskakasan päällä istuessaankin he häpäisevät paskakasan. Vaikeata on selittää tällaista käyttäytymistä vieraalleni. Vastaavaa en ole havainnut venäjällä suomalaisia kohtaan.

            -    (1.1.2009) Pietarin jouluvalot ovat todella hulppeat. Kävin joulunjälkeisenä viikonloppuna 4,8 ja 10 vuotiaitten lastenlasteni kanssa Pietarissa katselemassa kaupunkia. Ainakin tänä vuonna valaistu Pietari on uskomattoman kaunis. Lasten ja aikuisten silmin on vaikea uskoa näkemäänsä todeksi, niin kaunis kaupungin keskusta on. Muistissani on vielä varsin hyvin neuvostoajan pimeys ja synkkyys. Silloin leveitä katuja valaisi jokunen rikkinäisten johtojen päässä roikkuva valaisin. Likaisia harmaantuneita palatseja ei valaistu ollenkaan. Nykyään hieno keskusta on saanut arvoisensa kohtelun. Neuvostoaika ei tainnut jättää jälkeensä mitään valaisemisen arvoista. Kokonaisuutena nämä jouluvalot, joulukuuset, pakkasukot, joulupukit, porot, sirkus ym. loivat lapsille todellisen elämyksen. Suosittelen lämpimästi kaikille lasten mukanaoloa näin talvella. Koko perheen valomatkan järjestämisessä olen mielelläni mukana. Jos olette kiinnostuneita, ottakaa yhteyttä.

            -    (31.12.2008) Venäläinen liikennevakuutus lakkaa vuodenvaihteessa olemasta pakollinen. Muutaman vuoden on venäjälle autolla mentäessä pitänyt tehdä venäläinen liikennevakuutus. Suomalainen liikennevakuutus ei ole korvannut Venäjällä sattuneita vahinkoja. En tiedä, onko syy ollut suomalaisissa vai venäläisissä. Maksu on kuitenkin ollut tuntuva. Esim. omalle henkilöautolleni puolen vuoden venäläinen vakuutus maksoi 160 euroa ja suomen liikennevakuutus vuodeksi 180 euroa. Vuoden 2009 alusta nk. "green gard" on voimassa myös Venäjällä. Tämä vihreä kortti pitää tosin olla uutta mallia, jossa voimassaolomaiden luettelossa on myös RUS yhteystietoineen. Tätä muutosta huhuttiin syksyn mittaan kun Venäjän tulli lakkasi vaatimasta rajalla vakuutusta, sen sijaan miliisi tiellä on kohdellut kaltoin ilman vakuutusta ajavia. Korvaussummat tässä green gard sopimuksessa ovat  hyvinkin pienet. Täydennystä tarjoaa venäläinen Ingo Nord yhtiö, jolta voi ostaa vapaaehtoisen kattavamman vakuutuksen. Siihen pätee vähän sama kuin suomalaisiinkin erilaisiin vakuutuksiin. Niihin voi laittaa rahaa lähes rajattomasti, jos haluaa tukea vakuutusyhtiöiden ja asiamiesten hyvinvointia.

            -    (20.12.2008) Aurinkoista joulunaikaa kaikille. Jouluhan on valon juhla. Siltä ainakin on viime päivinä näyttänyt. Mukavaa joulua kaikille, jotka ovat sivujani käyneet katsomassa vuoden mittaan ja vielä mukavampaa niille jotka ovat olleet jollakin matkallani mukana. Mukavampaa siksi, että pitäähän matkalla mukana olo jotenkin kompensoida. Ovathan vain sivuja katselleet päässeet huomattavasti vähemmällä. Joulumuistamisiin tarkoitetut varat olen tänäkin jouluna käyttänyt itse.

            -    (17.12.2008) Tullimääräykset ovat mielenkiintoinen ikuisuuskysymys Venäjältä Suomeen tultaessa. Venäjän puolen toiminta on oma lukunsa. Sisältäähän se pääsääntöisesti vain harmitonta ajantuhlausta. Suomen puolen määräykset muuttuivat hiukan joulukuun alussa. Edelleenkin ne ovat lievästi sanottuna kummalliset, ja jossakin määrin vaikeaselkoiset. Esimerkiksi nettisivut, joihin linkki jäljempänä, vaativat ymmärtämiseen ilmeisesti tullille tyypillistä ajattelutapaa. No, onhan Suomen Tullilaitos osoittanut EU:n sisällä huomattavaa erityisosaamista muun muassa autoveroasiassa. Verovapaan tuonnin euromääräinen yläraja nousi jopa 300:an euroon. Monelle varmaan yllätys sekin. Viininlitkuja ( kuohumattomia) saa nyt tuoda jopa 4 litraa entisen kahden asemesta. Edelleen säilyy voimassa määräysten sanamuodon mukanaan tuoma kummajainen: Lonkeroa ja siideriä saa tuoda edelleen vain 2 litraa yhteensä. Monen on vaikea uskoa todeksi. Määräykset karkeasti ottaen ovat seuraavat: Viinejä 4 litraa ja 16 litraa olutta (siis olutta, ei lonkeroa tai siideriä), ja lisäksi 1 litra väkeviä (yli 22 %) tai 2 litraa muita alkoholijuomia (alle 22 %). Lonkero ja siideri katsotaan muiksi alkoholijuomiksi. Siis jos on 6 tölkkiä lonkeroa, sen lisäksi ei saa olla esim. vodkapulloa. Eri sorttisten kiintiöiden yhdistämiseksi on olemassa hieno laskentasääntö, jossa kiintiöt yhdistetään. Viinejä ja olutta ei kuitenkaan huomioida. Vaikka ei olisi olutta ja viinejä ollenkaan, sitä ei mitenkään kompensoida muissa alkoholijuomissa. Yhdellä lukemisella siitä ei tavallinen ihminen juuri selvää saa, kokeilkaa vaikka itse. Linkki tullin sivulle Tästä voisi sanoa; Laki sanoo näin mutta järki ei sano mitään.

            -    (17.12.2008) Sotahistoriasta kiinnostuneille tiedoksi. Viime kesänä kävimme tutustumassa Laatokassa Salmin edustalla olevaan Mantsin saareen. Oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Saaren luonto on minunkin mielestäni hyvin erikoinen karhuineen ja villisikoineen. Noin kuudenkymmenen vuoden koskemattomuus näkyy kaikessa, muttei elätä ketään. Sotahistoriaan liittyvät kohteet saarella ovat hyvin sisältörikkaat. Ne kuuluisat kaksi tykkiä ympäröivän yhdyskuntansa kanssa työskentelivät talvisodassa lähes uskomattomalla tavalla. Tiet, tykkien kasematit ja lahonneet kasarmit ovat rehevöityneen luonnon keskeltä vielä löydettävissä. Matkasta on syksyn aikana Matti Jalavan toimesta valmistunut DVD kuvaus, jota voi tilata ja ostaa tekijältä. Yhteystiedot löytyvät sivujeni etusivun "Yhteistyössä" linkistä.

            -    (23.11.2008) Sesonki takana. Kesän ja syksyn matkasesonki on takana. Ilman isompia vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia meni tämäkin turnee. Sattuivat kaikki tuonpuoleiset yhteistyökumppanit hoitamaan asiat niin kuin oli sovittu. Jotenkin minusta tuntuu etteivät tämänkään tyyppiset asiat toimi ihan yksipuolisesti. Pitää myöskin itse olla sanansa mittainen, toimia niin kuin sovitaan. Nyt viimeistään on aika suunnitella ensi kesän matkat. Kokemusteni mukaan karjalan hotellivarausten kannalta esim. helmikuussa on jo auttamattomasti liian myöhäistä. Nyt on jo näkynyt isojen toimijoiden ilmoittelua ensi kesän matkoista päivämäärineen. Isot toimistot varaavat jo alkusyksystä seuraavalle kesälle varman päälle hotellipaikkoja ja peruuttavat niitä sitten muutamaa viikkoa ennen toteutumatonta matkaa. Kevättalvella ovat lähes kaikki hotellit täynnä näitä kesäajalle varman päälle tehtyjä varauksia. Käy vähän yöunien päälle, jos joutuu odottelemaan näitä muutamaa viikkoa ennen määräpäivää vapautuvia huoneita. Käytännössä näitä yleensä peruutellaan vasta sitten ilmainen peruutusaika on kulumassa umpeen.

            -    (12.8.2008) Vuosalmi tuli myöskin eräällä matkalla katsottua. Hyvin usein on käyty Äyräpäässä ja katseltu Vuoksen yli Vuosalmen aukeita. Yhtä usein on mielessä käynyt miltä näyttäisi katsella Äyräpään harjua Vuoksen toiselta puolelta. Tänä kesänä tuli tehtyä sekin. Katsottiin vanha lossiranta, puna-armeijan hautamuistomerkki ym. Kuvia maisemista laitan näkyviin, kunhan tässä vähän illat pitenevät ja  syksy etenee. Samalla reissulla koin historian siipien havinaa kun ajoimme vanhaa Suomen aikaista kannaksen valtasuonta Vuosalmen lossirannasta Oravakydön kautta Räisälään. Mahtava kokemus.

            -    (11.8.2008) Syksy näkyvissä. Vielä muutama matka jäljellä ja sitten on yhteenveto kesästä ajankohtainen. Sen verran jo on kerrottava, taas oli muutamia sotahistoria- ja historiakokemuksia. Erityisesti pitää mainita Mantsin saari Salmin edustalla Laatokassa, jossa pääsimme käymään. Saaren luonto on täysin koskematon villisikoineen ja karhuineen suomalaisten lähdön jälkeen. Suomen aikana saaressa asui yli tuhat ihmistä, nykyään vain kaksi. Toinen Valkovenäjältä muuttanut ja toinen Matti niminen, joka ei aikanaan halunnut lähteä kapitalistiseen Suomeen evakoksi. Saaren Suomenaikaisen rannikkolinnakkeen kaksi tykkikasemattia kävimme katsomassa. Siinä oli sotahistoriaa ja historiaa yllin kyllin. Jos saari kiinnostaa, ottakaa yhteyttä ja sovitaan milloin mennään.

            -    (24.7.2008) Kesä on alkanut. Alkukesällä oli vähän menoja, joten näiden sivujen päivittäminen on jäänyt tekemättä. Se keväällä esillä ollut ryhmäviisumiasia jäi toistaiseksi ennalleen. Eli ryhmäviisumia varten tarvitaan anomus, valokuva ja kopio passin kuva-aukeamasta. Kokemukseni mukaan näitä liitteitä ei edes katsota, mutta asetuksen mukaan ne pitää olla mukana. Toivottavasti suomalaiset viranomaiset ja poliitikot eivät kovin paljon neuvo venäläisiä, koska kuittaus hankaloituvina viisumi- ja tullimääräyksinä tulee välittömästi.

            -    (7.4.2008) Uusi ryhmäviisumiohje. Viikko sitten tuli käytäntöön uusi ohjeistus ryhmäviisumin hakemiseen. Tähän saakka on tarvittu vain lista jossa on ollut osallistujien nimi, syntymäaika, passin numero, sukupuoli ja kansalaisuus. On ollut kunkin matkanjärjestäjän oma asia miten monimutkaiseksi on halunnut kyseisten tietojen keräämisen tehdä. Nyt 1.4.2008 lähtien tarvitaan jokaiselta matkalle lähtijältä täytetty viisumianomuskaavake, valokuva ja valokopio passista. Ei siis mitään ylivoimaista, mutta kuitenkin sen verran paljon asiaa, ettei se enää hoidu pelkästään puhelimen avulla. Joudumme vain postittelemaan papereita sinne sun tänne. - Huhu kertoo tilanteen muuttuvan Toukokuun alussa. Sen jälkeen myönnettäisiin vain kertaviisumeja, passin kopion sijaan tarvittaisiin mukaan tarvittaisiin passi. Seurataan tilannetta ja eletään sen mukaan.

            -    (20.3.2008) Viisumimääräykset. Kuulin tänään sisäpiiriuutisen mahdollisesti kesäksi muuttuvista viisumimääräyksistä Venäjälle. Yhdenmukaistamiseksi ryhmäviisumeista oltaisiin luopumassa. Käytössä olisi vain normaalit viisumit. Näiden hakemiseen tarvitaan täytetty anomus, valokuva ja passi konsulaattiin. Tämä hankaloittaisi viisumien hakemista huomattavasti passien, anomusten ja valokuvien lähettelemisineen. Käsittelyajatkin oletettavasti pitenisivät. Tähän tekisi mieli sanoa, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Suomihan on kohdellut venäläisiä viisuminhakijoita hyvinkin töykeästi. Ryhmäviisumeita ei ole myönnetty ollenkaan. Ihmisiä on jonotutettu anomassa ja maksamassa viisumeitaan. Käsittelyajat moninkertaiset meihin verrattuna samoin hinta.

            -    (19.3.2008) Via Baltica. Kävin viime viikonloppuna vanhalla saabillani Baltian maissa. Ajelin mennessä Via Balticaa pitkin Liettuan Kaunas'iin saakka. Kaunas'ista on enää lyhyt matka Puolan rajalle. Paluumatka tapahtui vähän ristiin rastiin Liettuassa, Latviassa ja Virossa. Muistissani oli joidenkin vuosien takainen mielikuva reitistä. Annettiin ymmärtää suunnilleen seuraavaa: Menkää vaan jos rohkeutta ja aikaa on riittävästi, ja jos auto ja hermot kestävät. Ehkä näin on joskus ollutkin, vaan ei enää. Tiet ovat erittäin hyväkuntoisia. Valtioiden väliset raja-asemat ovat paikallaan, mutta tie kurvaa niiden ohi. Joissakin oli pysähtymiskieltomerkki rajanylityksen nopeuttamiseksi. Venäjän suunnan passisulkeisiin tottuneena tuntui uskomattomalta ettei kotoa lähdön ja paluun välissä yksikään viranomainen missään vaiheessa kysynyt mitään dokumenttia. Suomen tulli tosin taas erottautui muista. Lukuisten rajanylitysten yhteyksissä ainoat näkemäni tullivirkailijat olivat Helsingin Länsisatamassa vastassa olleet kymmenkunta tullimiestä, jotka tällä kertaa pysäyttivät takanani jonossa olleen auton. Suomen tullilla näyttää olevan suuria sopeutumisvaikeuksia eurooppalaiseen valvontakulttuuriin. Muualla valvonta keskittyy selvästi rikollisen toiminnan seuraamiseen ja estämiseen, meillä sen sijaan tuntuu olevan tiukassa tavallisen rehellisen kansalaisen kiusaamishenki. Se on helppoa ja antaa joillekin tyydytystä. Suosittelen kaikille matkustelemista Baltiassa. Ainoa harmi on raha, joka on joka maassa eri. Onneksi meillä ei enää ole markkaa, jota ei mikään muu maa koskaan olisi ottanut käyttöön. Euro todennäköisesti tulee vielä näihinkin maihin.

            -    (12.3.2008) Matkojen hintoja laitoin jokin aika sitten esille, kun vihdoinkin sain osatekijät suunnilleen selville. Pitää todeta niiden, jotka jo aikanaan ovat reissannet, säästäneen jonkin verran. Olisin toki voinut kikkailla hintojen kanssa eri tavoin. Perimällä lähes välttämättömistä palveluista lisämaksun ja ilmoittamalla edullisia alk. hintoja, tai hinnoittelemalla esim. 500 euroa 495 euroksi saa summat näyttämään houkuttelevilta. Tällainen ei sovi minulle. Mielestäni matkan hintaan pitäisi sisältyä lähes kaikki muu paitsi tuliaiset.

            -    (19.2.2008) Laskettelua Kannaksella on näköjään hyvät mahdollisuudet harrastaa. Kävin viime viikolla asioillani Pietarissa, palasin Metsäpirtin ja Valkjärven kautta. Ensinnäkin lunta keskellä kannasta oli runsaasti. Suomenlahden ja Laatokan reunoilla sitä sen sijaan ei ollut. Kävin tutustumassa Valkjärven laskettelukeskukseen. Positiivinen yllätys. Useita lumisia rinteitä. Hissit toiminnassa. Välinevuokraamo ok. Rinneravintola ok. Mielestäni talviseen Karjalaan voisi hyvin yhdistää päivän rinteessä. After Ski Venäjällä toimii vaikkei olisi lunta nähnytkään. Odotan kiinnostusta.

            -    (31.1.2008) Terveisiä Karjalasta. Kävin viikonloppuna Laatokan pohjoispuolella ja oikeastaan Äänisen pohjoisreunassa Karhumäessä ja Poventsassa. Kyllä Karjala on talvella näkemisen arvoinen. Puhdas lumi metsissä ja harmaiden mökkien katoilla muuttaa maisemat postikorttimaisiksi. Samoin korkeat lumivallit teiden reunoilla. Tienparannustöitä tehdään useassa paikassa. Niillä vaan on tapana olla eräänlaisia ikuisuusprojekteja. Esimerkiksi Loimolan ja Koirinojan välillä oli jo kesällä kiertotie käytössä. Sama tilanne jatkui edelleen. Niinpä ajoin Raikonkosken, Leppäsyrjän, Suistamon ja Alatun kautta Läskelään. Todella upeita maisemia hämärtyvässä illassa.

Jotain uuttakin matkalta löytyi. Rajalle mennessä Matkaselässä ennen Värtsilää oli uusi kontrollipiste. Kalashnikovilla varustetut sotilaat tarkastivat molempiin suuntiin kulkijoilta matkustusasiakirjat. Koskaan aikaisemmin ei tällaista näillä seuduin minun aikanani ole ollut.

            -    (5.1.2008) Sähköpostiosoite. Olen muuttanut etusivun yhteystiedoissa olleen aktiivisen sähköpostiosoitteeni tilalle tekstimuotoisen osoitteen, jossa sanan miuku tilalle pitää vaihtaa @ merkki. Tämä koko ajan lisääntyvän roskapostimäärän vähentämiseksi. Postiini tulee tällä hetkellä noin 70-80 roskamainosta päivässä ympäri maailmaa. Toivon määrän hieman vähenevän toimenpiteen ansiosta.  Hakukoneet, jotka selaavat nettisivuja löytääkseen valmiita sähköpostiosoitteita, eivät toivottavasti löydä etsimäänsä niin helposti kuin tähän saakka. Te, joilla on minulle asiaa, voitte käyttää etusivun ylälaidassa olevaa "Ota yhteyttä" painiketta tai muokata sähköpostiosoitteen toimivaksi. Korostan vielä, yhtään asiallista yhteydenottoa ei ole tullut liikaa. Huomioni koskee vain noita maailmalla liikkuvia erotiikkaa, kasinopelejä, piraattikelloja ja piraattiohjelmia tarjoavia posteja.

            -    (23.12.2007) Hyvää Joulua. Toivottelen tässä hyvää joulua ja kaikille vähintään yhtä hyvää tulevaisuutta kuin tähänkin saakka. Joulumuistamisiin tarkoitetut varat olen käyttänyt itse. Tai oikeastaan mitään varoja ei ole päässyt syntymään, johtuen matkojen liian alhaisista hinnoista. Eli joulumuistamisen jokainen on saanut matkan edullisessa hinnassa.

            -    (19.11.2007) Ensi kesä. Ensi kesän matkojen kohdalta näyttää tapahtuvan huomattava hintojen nousu. Olen osittain saanut käyttööni Karjalan hotellien ensi kesän hintoja ja hinnannousut ovat huomattavia. Jo viime kesälle nousut olivat aikamoisia ja tahti melkein kiihtyy. Ilmeisesti suomalaisten matkailu ei ole kovin tärkeää. Näyttää siltä, jos suomalaisten rahat eivät riitä, niin varakkaita venäläisiä on riittävästi tulossa tilalle.

            -    (18.11.2007) Viisumeista. Muutama viikko sitten kävin Karhumäen seudulla. Sillä matkalla ensimmäisen kerran kohdallani sattui venäjän tullissa pieni vastoinkäyminen. Yksi ryhmäviisumissa mukana ollut henkilö ei ollut huomannut ilmoittaa minulle uutta passinsa numeroa vaan ryhmäviisumissa oli hänen kohdallaan vanhan passin numero. Värtsilässä hänet tylysti käskettiin palaamaan Suomeen. Aikaisemmin vastaavissa tapauksissa asia on hoitunut parissa minuutissa. Passintarkastaja on kirjoittanut uuden numeron viisumiin ja lyönyt leiman päälle ja asia on ollut kunnossa. Nyt ei käynyt niin. Joten Venäjälle matkustaville tiedoksi. Kun ilmoitatte syntymäaikanne ja passin numeronne ryhmäviisumia varten, huolehtikaa että ne tulevat varmasti oikein. Näyttää siltä mitä enemmän arvostelemme Venäjän tullin toimia sitä hankalammaksi asiointi menee.

            -    (16.11.2007) Ruskamatka Muurmanskiin pari kuukautta sitten onnistui mielestäni niin hyvin että tein jo ensi syksylle varaukset samantapaisesta matkasta. Tämä matka oli ainoa sellainen tänä vuonna, jossa tulivat esiin uudet rajavyöhykemääräykset. Tuolla pohjoisella rajanosalla niitä näköjään pitää noudattaa. Jouduimme määräysten takia  ajamaan läpi Petsamon  pysähtymättä. Tarkoituksemme oli alunperin poiketa mm. Zapoljarnyin kaupungissa ja ehkä Nikel'issäkin. No, parempi sekin kuin ei mitään. Tapasimme nimittäin matkallamme ja matkan jälkeen ryhmiä jotka eivät olleet päässeet Petsamoon ollenkaan. Ensi vuonna yritämme olla vielä viisaampia, elleivät säännöt taas muutu. Petsamosta ajoimme Norjan kautta Suomeen. Se oli epämiellyttävä kokemus. Kannattaa tulevaisuudessa harkita tarkkaan Norjan kautta menemistä. Nimittäin Norjan puoleinen tulli (Storskog) oli kohdalleni tähän mennessä sattuneista tulliasemista kaikkein typerin. Voittaa hölmöydessä jopa Suomenkin tullin. Luulen seuraavan kerran tulevamme Raja-Joosepin kautta Suomeen.

        -    (9.11.2007) Kesä meni taas nopeasti. Sen verran näyttää olleen urakkaa, etten ole ehtinyt tänne nettisivuille laittamaan mitään uutta. Huhtikuun puolenvälin ja syyskuun lopun välisenä aikana on passin leimojen mukaan tasan 20 käyntiä Venäjällä. Jonkinmoinen kokemus rajamuodollisuuksistakin on siinä ohessa tullut. Nyt vähän levänneenä taidan ryhtyä toteuttamaan ajatuksiani näiden nettisivujen täydentämisestä. Kuvia on jälleen kerääntynyt varastoon huomattavasti. Tulevia matkoja laitan esille sitä mukaa kun ajatus niiden kohdalta kirkastuu.

            -    (17.5.2007) Patsaskiista. Kuten tämän sivuston "muistomerkkejä" osiosta voimme todeta Venäjän olevan täynnänsä jonkun sortin muistomerkkejä. Suurin osa neuvostoajalta. Tienvarret vilisevät "hopeasotureja". Eivät aikanaan ole kovin kauniisti käsitelleet suomalaisille tärkeitä ja arvokkaita kohteita. Sallittaneen tässä kohtaa pieni oikaisu seutumme paikallislehdessä julkaistuun kirjoitukseen patsaskohusta. Muuten ansiokkaassa kirjoituksessa mainittiin  Muolaan kirkkomaalta kadonneen vuoden 1918 muistopatsaan löytyneen Kronstadt'in padon täytteistä. Todellisuudessa patsas oli Terijoen Jalkalan kylässä tien varteen jätettynä. Siirron Muolaasta Jalkalaan oli aikanaan hoitanut eräs insinööri, joka halusi neuvostoaikana Muolaan kirkonmäen hautakivien tuhoamisprosessin yhteydessä pelastaa yhden patsaan ehjänä. 3,5 tonnia painavan patsaan sanomasta hän ei tiennyt mitään. Monien sattumien summana kyseinen insinööri ja Muolaan kirkkomaata hoitavat Ypäjäläiset löysivät toisensa ja kyseinen muistomerkki siirrettiin takaisin paikalleen jälleen venäläisten toimesta. Tämän on minulle kertonut patsaan Jalkalassa tunnistamassa käynyt Ypäjäläinen.

        -    ( 30.4.2007) Tallinnan mellakat. Anteeksi kun en malta olla ottamatta kantaa Tallinnan mellakoihin. Sitten kun Suomella on vaikeuksia venäläisten kanssa, tuntuuko mukavalta kun naapurit kääntävät selän ja toteavat; se on vain Suomen sisäinen asia. Enää puuttuu vain Vanhasen naisverkoston ilmoitus: Suomi tarjoaa turvapaikan Viron venäläisille, jotka ovat joutuneet vainotuiksi omassa maassaan joutuessaan henkensä pitimiksi polttamaan autoja ja ryöstämään kauppoja.

           -   (22.4.2007) Vielä vähän rajavyöhykkeistä. Viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana tuli taas katsottua vähän noita rajakäytäntöjä. Ylitin rajan Vaalimaan, Ivangorodin (Narva), Niiralan (Kostamus) ja Värtsilän kautta. Mitään uutta aikaisempaan ei ollut havaittavissa. Sen verran näyttää tänä vuonna olevan uutta, että rajavyöhykkeellä olevat hotellit joutuvat raportoimaan  yöpyneistä ulkomaalaisista suoraan valvontaviranomaisille enemmän kuin ennen.

        -    (25.3.2007) Matka Karjalaan. Tein viime viikolla henkilöautomatkan Karjalaan. Värtsilän, Sortavalan, Pitkärannan ja Salmin kautta Aunukseen. Sieltä Prääsän, Nuosjärven, Kolatselän ja Koirinojan kautta Sortavalaan. Täällä on näköjään uusi tie jo käytössä Impilahden kohdalta Kolatselkään saakka. Sortavalasta jatkoin Käkisalmeen ja Räisälän, Antrean, ja Enson kautta Suomeen. Tuli jälleen testattua uutta rajavyöhykevalvontaa, joka luvattiin maaliskuun alussa ottaa käyttöön. Koko matkan aikana ei mitään uutta ollut havaittavissa. Mitään ongelmia ei matkassa ollut, paitsi pieni oma hölmöys. Sortavalassa paiskasin Saabin oven siten kiinni, että ovet olivat lukossa ja avaimet virtalukossa. No onneksi olimme Venäjällä. Siellähän melkein joka kolmas ohikulkija osaa mennä autoon ilman avaimia. Eihän nytkään tullut kuin viiden minuutin viivytys matkaan.

        -  (12.3.2007) Rajavyöhykeseminaari. Olin seminaarissa Pietarissa. Seminaarin järjesti Suomalaisvenäläinen Kauppakamari. Venäjän puolesta oli turvallisuuspoliisi FSB:n edustajina kenraalimajuri Gubenko, eversti Paramonov ja everstiluutnantti Ovechkina. Olimme varautuneet saamaan selvityksen käytännön toimista joita uudet määräykset edellyttävät. Toisin kävi. Kenraalimajurin mukaan ei mitään uusia määräyksiä edes ole. Kaikki määräykset ovat olleet jo vuosikausia voimassa ja kaikki ovat osanneet tähänkin saakka hyvin toimia. Hän ei ymmärtänyt miksi suomalaiset tästä nyt niin kovasti kohkaavat. Mikään ei ole muuttunut. Tällaisia ympäripyöreitä lausuntoja olivat loputkin vastaukset. Siis virallisesti mikään ei ole muuttunut, mutta voiko siihen luottaa. Ainakin sellainen muutos on tapahtunut kun aikaisemmin rajavyöhykemääräyksiä antoi alueen kuvernööri niin nyt määrää FSB:n päällikkö. Rajavalvonta muutenkin on nykyään FSB:n hallinnassa. Siinäkin jo riittävästi ainesta epävarmaan tulevaisuuteen.

        -    (2.3.2007) Matkasuunnitelmia: Mielessäni pyörii ajatus teatterimatkasta Petroskoihin. Petroskoissa sinnittelee suomenkielinen teatteri, jota myös kansallisteatteriksi sanotaan. Saan käyttööni lähipäivinä teatterin huhtikuun ohjelmiston. Jos siinä on joku sopiva suomenkielinen esitys, teen matkaehdotuksen. Jos vaikka löytyisi pieni ryhmä teatterin ystäviä. Samoin hiljaisesti on kypsymässä Vienan, Muurmanskin, Petsamon matka syksyllä. Lähipäivinä tulee esille Laatokan ympäri heinäkuussa, samoin vielä Äänisen ympäri.

        -    (2.3.2007) Rajavyöhykeuudistus: Laitan tähän näkyviin linkin Venäjän suurlähetystön sivuille. Niissä on laaja selvitys asiasta. Mitä määräykset käytännössä tarkoittavat selvinnee ehkä seminaarissa 6.3. Pietarissa, johon tilaisuuteen aion osallistua. Sivun osoite on http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm

        -   (26.02.2007) Lisäsin matkatarjontaan juhannusmatkan Suomenlahden rannalle Kuokkalaan. Mielestäni seutu on siistiytynyt huomattavasti ja on tällä hetkellä oikein sopiva suomalaiseen tyyliin.

        -    (22.02.2007) Nyt olisi tarjolla nostalginen pääsiäismatka Pietariin. Ei nyt aivan vanhaan vodkaturismiin sentään ole tarkoitus palata. Mutta upea Pietari on aina tutustumisen arvoinen paikka. Kahden perilläolopäivän aikana ehtii jo ruuhkista huolimatta rauhassa vähän haistella ilmapiiriä. Suosittelen lämpimästi. Vähän lisää tietoa löytyy "Tulevat matkat" linkistä. Olen runsaan viikon kuluttua menossa Pietariin rajavyöhykeseminaariin. Sen jälkeen ehkä tiedän jotakin uusista rajavyöhykemääräyksistä. Kerron niistä silloin sitten lisää.

        -    (28.01.2007) Kävin  24.-26.01-07 omalla henkilöautolla katselemassa Karjalan uudistunutta rajavyöhyketoimintaa. Ylitin rajan Värtsilässä, ajoin Sortavalan, Lahdenpohjan, Käkisalmen, Kiviniemen, Lempaalan ja Kivennavan kautta Kuokkalaan. Palasin Terijoen, Perkjärven, Summan, Viipurin ja Vaalimaan kautta Suomeen. Talveakin oli ja lumimyräkkää matkalla. Vetoakselin murrosnivel piti vaihtaa tällä matkalla. Aina sitä jotain pientä sattuu. Rajavyöhykeuudistuksesta ei näkynyt vielä pientäkään oiretta. Valvontakortti ja muut paperit leimattiin kuten ennenkin. Ei mitään uusia asioita tullut esiin. Toivossa on hyvä elää. Ainoa poikkeus aikaisempaan oli Hiitolan muutaman vuoden ikäinen rajavalvontapuomi. Siinä on aikaisemmin kirjoitettu passista ja viisumista jotain tietoja muistiin, nyt rajatyttö hymyillen viittasi jatkamaan matkaa kyselemättä ja kirjoittelematta mitään. Turha kolmen vartin viivytys oli Vaalimaalla. Auton tullauskioskissa työskentelevä henkilö ei tiennyt miten kuuluu menetellä sellaisen auton papereiden kanssa, joka on tullut Venäjälle jostain muualta kuin Vaalimaalta. 45 minuuttia piti odottaa osaavan henkilön löytymistä. Tästä tuli mieleeni vaatimukset henkilökunnan lisäämisestä Venäjän rajalle. Ei toiminta siitä nopeudu vaikka siellä olisi kuinka paljon henkilöitä, jotka eivät tiedä mitä heidän pitäisi tehdä.

        -   ( 19.01.-07) Matti Jalavan ammattitaitoa pitää taas kehua. Uusi tallenne on ilmestynyt. Tällä kertaa kyseessä on Kronstadt'iin tehty matka. Lisäksi käydään mm. Levashovon joukkohauta-alueella, johon KGB:n toimistorakennuksesta Leningradista oli jatkuva kuljetusyhteys -60 luvulle asti. Tämä jätteen loppusijoituspaikka on sisällöltään ainakin yhtä vaikuttava kuin Piskarjovin hautausmaa Pietarissa, jota meille neuvostoaikana innolla esiteltiin. Sotahistoriaa käsitellään myös. Mm. Valkeasaaressa Mottorin mutkassa tapahtunut kesän -44 suurhyökkäyksen läpimurtokohta on mukana.

        -   (16.01.-07) Olen vihdoin saamassa jotain aikaan kesää ajatellen. Aloitan kesän matkatarjonnan sotahistoriamatkalla Summaan. Näin siksi, kun olen pitkin talvea saanut useita kyselyjä; milloin seuraava Summan matka tehdään. Matka tulee olemaan sisällöltään erittäin antoisa, liikummehan Talvisodan historian ytimissä. Katso tarkemmin etusivun linkistä "Tulevat matkat." Asiantuntijana on mukana Markku Vainio, jonka kirjaa "Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho" suosittelen lukemaan ikään kuin pohjustuksena matkalle. Kirjaa on kai vieläkin saatavana kirjakaupoista. Myös muita hyviä "summakirjoja" on aikanaan tehty, ovatpahan vaan nykyään antikvariaattitavaraa. Esim. Erkki Oksasen "Summan miehet" on mielestäni hyvä mukana olleen miehen teos.

        -    ( 30.12.-06) Taas on Matti Jalava tehnyt hyvää työtä videokameransa kanssa. On valmistunut uusi sotahistoriamatkakooste. Viime kesänä teimme matkan JR 56:n jäljille asemasota- ja perääntymisvaiheiden mukaan. Eli Petroskoista Karhumäkeen, Poventsaan ja Maaselän kannakselle. Tarkoitus oli palata Porajärven kautta Suojärvelle. Pienen vastoinkäymisen takia jouduimme käyttämään parempikuntoista reittiä paluuseen. Mukana oli mm. Erkki Luntamo. Video on saatavana VHS tai DVD muodossa. Yhteystiedot löytyvät etusivun "yhteistyössä" linkin takaa. Kannattaa kysellä.

            Hyvää joulua ja mukavaa vuotta 2007!

          -    (18.12.-06)  Muutama päivä sitten uutisoitiin Venäjän uusista rajavyöhykerajoituksista. Mielenkiintoinen asia, josta jo pari vuotta on puhuttu. Toteutuessaan pahimmillaan haittaa huomattavasti rajan läheisyydessä matkailua. Etukäteiset reittiluvat ja pysähtymiskiellot ovat liiankin tuttua menneiltä vuosilta. Jotenkin nykyinen vapaa liikkuminen onkin tuntunut liian hyvältä, näin ei voi kauan jatkua. Jos kulkulupien anomiseen joudutaan, niin toivottavasti myöntäminen sujuu nopeasti ja joustavasti. Lähden ylihuomenna 20.12. käymään Sortavalassa ja Käkisalmessa. Onkohan tämä viimeisiä kertoja vapaudessa. Onhan FSB tähänkin saakka ollut näkyvästi kintereillä, muttei koskaan puuttunut mihinkään.

          -     (14.11.-06)  Rekkajonoista itärajalla tekee mieli ottaa vähän kantaa. Jonothan näyttävät seisovan rajalla päiväkausia ja venäläisen rajahenkilökunnan kerrotaan työskentelevän joten kuten jos sattuu huvittamaan. Saattaa näin ollakin. Mutta totuuden nimissä siellä jotain välillä tapahtuukin. Sunnuntain 12.11.-06 Turun Sanomien artikkelissa jonoista kerrottiin mm. seuraavaa. Tämän vuoden 10:n ensimmäisen kuukauden aikana Vaalimaalta Venäjälle oli mennyt yli 167000 kuorma-autoa. Sehän tekee 16700 kpl kuukaudessa, n. 550 kpl päivässä, n. 23 kpl tunnissa. Eli tämän vuoden alkupuolella lokakuun loppuun mennessä  joka päivä ympäri vuorokauden on rekka ylittänyt rajan Vaalimaalla keskimäärin kahden ja puolen minuutin välein. Minä en ole enää valmis sanomaan ettei siellä mitään tapahdu. Liikenne vaan on kasvanut enemmän kuin resussit. Todennäköisesti tavarapuolelle on siirretty henkilökuntaa henkilöpuoleltakin. Koska kokemukseni mukaan linja-autojen ja henkilöautojen käsittely on hidastunut tämän vuoden aikana. Esimerkiksi linja-autoja käsitellään yleensä 2 korkeintaan 3 tunnissa ja henkilöautoja n.20-30 kpl tunnissa.

            -     (01.11.-06)  Tiedoksi kuluttajavirastolle ja joillekin erilaisia ilmiantoja harrastaville. Tähän mennessä jokaisen lähettämäni laskun eräpäivä on ollut matkan päättymisen jälkeen. En ymmärrä vallitsevaa käytäntöä jossa rahastetaan asiakkailta matkan hinta heti kun saadaan selville nimi ja osoite. Tuotteessa on silloin jotain vikaa jos epäillään ettei asiakas tuotteen saatuaan olekaan valmis maksamaan sitä. Totta kai on hieno kylpeä monta kuukautta asiakkaitten rahoissa. Minusta yritystoiminnan rahoittaminen kuuluu pankeille, eikä ostaville asiakkaille.

         -       (25.10.-06)   Nyt olisi sopiva aika ensi kesää varten suunnitella matkaa. Jos suunnittelet matkaa Venäjälle lähiaikoina tai vasta ensi kesänä pienellä taikka isommalla porukalla, kannattaa heti ottaa yhteyttä. Minulla on helpompi sovittaa kalenteriini tässä vaiheessa ja majoituksien varaaminen onnistuu ajoissa paremmin. Isot matkatoimistot ovat jo varanneet varmuuden vuoksi suosituimmat hotellit suosituimpina viikonloppuina. 

          -      "Karjalan Sanomat" on mielenkiintoinen Petroskoissa ilmestyvä suomenkielinen uutislehti joka kamppailee levikkiongelmien kanssa niin kuin moni muukin lehti. Lehden kustantaja pitää 1000 kappaleen tilaajamäärää alarajana ilmestymisen jatkumiselle. Tämä raja on näinä aikoina saavutettu. Ymmärrän Karjalan suomenkielisen väestön ikääntymisen ja vähenemisen. Voisimmeko täältä Suomesta käsin auttaa lehden levikkiongelmaa tilaamalla lehti itsellemme. Seuraavan kerran Petroskoissa käydessäni käyn toimituksessa selvittelemässä tilannetta. Lehden nettisivuilla on luettavissa tärkeimmät uutiset monen vuoden numerot taaksepäin. Tämän aihion alussa olevasta linkistä pääsee lehden nettisivujen etusivulle. Lehti Ilmestyi neuvostoaikana "Neuvostokarjala" nimisenä.

 

          -     aloitin tänään (27.09.2006) eräänlaisen kuvakoosteen tekemisen näille sivuille. Löytyy etusivun "Matkakuvia" linkin alta. Pyrin jatkuvasti täydentämään.

          -     nyt olisi tarjolla Sortavalan matkoja, jotka sopivat vaikka pikkujoulumatkoiksi. 

          -     "metsäpalot" ovat hiipunet luonnossa ja julkisuudessa. Aina näköjään pitää olla joku vouhotus meneillään. Minusta pohjanoteerauksen asiassa teki Aluepalautus ry. joka julkilausumassaan edellytti maan hallitusta vaatimaan Venäjältä kymmenien miljoonien eurojen korvausta pienhiukkasten Suomalaisille aiheuttamien kuolemantapausten ja sairastumisten johdosta.

  Johonkin on se lintuinfluenssakin hävinnyt. Kyllä kai jokainen sentään edelleenkin muistaa varoa kaikenlaisia lintuja.

           -     taidanpa ottaa vähän kantaa Venäjän metsäpaloista kohkaamiseen, koska olen näillä savuavilla seuduilla viime viikkoina toistuvasti liikkunut ja nähnyt todellisen tilanteen. Tässä "metsäpalo" vouhotuksessa näyttää olevan liikkeellä sitä innokasta tanttaenergiaa, joka meillä tuntuu hääräävän asiantuntijana melkein asiassa kuin asiassa. Käyttämällä sanaa metsäpalo saadaan syntymään mielikuva jostakin hallitsemattomasta tuhosta. Minusta sana metsäpalo kuvaa liekehtivää metsää. Sellaisesta ei Karjalassa ole kysymys. Vaan maan pinnan sammaleiden ja kanervikon kytemisestä. Siitä muodostuu paikoin paksu harmaa savu. Liekkiä ei näy missään. Tällainen maaston kyteminen on tapahtunut siellä perinteisesti muutaman vuoden välein ja se on ollut maisemalle ja ympäristölle vain eduksi. Sitten kun nämä suomalaiset "asiantuntijat" ovat ensin saaneet takkatulet ja saunojen puukiukaat kielletyksi, ottakoon sitten esille Venäjän "metsäpalojen" kieltämisen.

            -     kesän matkat ovat pääosin tehty. Tietoa ja kokemuksia on karttunut lisää. Kohta alkaa olla aika ruveta täyttämään ensi kesän kalenteria. Jos olet aikeissa ystäviesi tai jonkun muun porukan kanssa pistäytyä tulevaisuudessa venäjällä, ota yhteyttä. Katsotaan mitä voidaan tehdä.

            -    olen saanut Lahdenpohjasta terveisiä. Syksy tulee, koulut alkavat. Lapsilla ei ole vaatteita, jalkineita, reppuja ym. Talvi tulee, vanhukset palelevat. Voisimmeko tehdä jotain?

            -    aloitin tänään (13.7.) talvella tekemäni Muurmanskin matkan koosteen teon. Se tuntuu näin helteellä siedettävältä puuhalta. Jotenkin matkaa muistellessa ja kuvia katsellessa alkoi kiehtoa ajatus matkasta ruska-aikana Muurmanskiin ja Petsamoon. Jos joku teistä tuntee samaa, ottakaa yhteyttä ja katsotaan mitä voidaan tehdä.

            -    kesä on jo kohta mennyt, syksy tulee ja pikkujouluaika. Suosittelen vaihtoehtoa tavanomaiselle. Nimittäin viikonloppumatkaa Sortavalaan ja Lahdenpohjaan vodkatehtaineen ja maistajaisineen.

            -    kävin Valko-Venäjällä Minskissä Lukasenkan virkaanastujaisten aikaan. Tarkoitukseni on tuoda näkyviin kuvasarja tämän päivän Valko-Venäjältä. Oman kamerani kuvat poisti vahingossa eräs avulias kolleega. Olen tässä suhteessa matkaseuran ystävällisyyden varassa. Toivotaan että saan jotakin näkyviin.